Joskus on mietittävä valintoja. Mä en ole hyvä siinä. Haluaisin ristiriitaisesti kaiken säilyvän ennallaan, ja toisaalta kaiken muuttuvan ihan täysin. Jotain elämäniloisia Oulukuvia. Osa Tn ottamia. Käytä asetuksia, nainen. Mä rakastan merta. Ainolan puistoa, öitä Kiikelissä, Hevimestan euroja, Torinrantaa, Rotuaarilla vastaan tulevia tuttuja, sekoittuvaa menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kissankarvoilla kuorrutettuja vaatteita. Mä halaisin sua, mutta oon allerginen. Nenätervehdystä. Haluaisin tietää, oliko mikään siitä totta. Sitä miten kuljetaan laukku olalla eikä tiedetä missä ensi yö nukutaan. Ihan kuin oisin jo puhunut tästä. Ei se kai haittaa, elän jossain huumassa. Sitä miten kaikki vaan tapahtuu. Ilmapallo irokeesissa, hetken kiinni puussa. Voitko tehdä muuta kuin hymyillä läpi kyynelten. Hymyilen muistikuvalle. Unelmien sielunmessu. Kaikki on ihan älyvapaata, ja joskus niin kuuluukin olla. En muista mitä oon julkaissut, mitä piti julkaista tai mistä piti olla hiljaa. Äidinkielentunneilla opetettiin vuosia sitten, että kolmiosainen listaus on tehokas. Intuitioni käy ylikierroksilla. Laitoin sokeripalan kahvinporojen sekaan. Kahvistani tuli täydellinen tähän oloon. Viikonloppuna neljällä eurolla Tampereelle, mulle luvattiin helvetin isoja irtiottoja.
Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Say something!