lauantai 28. syyskuuta 2013

Eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa

Ihmettelen kerta toisensa jälkeen, miksei mikään voi vaan mennä ihan normaalisti.
Silleen tavallisesti.
Keskiverrosti.
Revin hiuksia päästä ja kiroilen puhelua yhdistettäessä,
12 puhelua eikä mitään tapahdu.
Saadessani vastauksen olen itse kohteliaisuus.
"Ymmärrän kiireisen ammattinne ja pyydän anteeksi häiriötä, mutta"



Mikään ei silti edisty.
Mun on vähän vaikea keskittyä, ja siksi postaukset on sälää.
Mutta tää helpottaa mun oloa.
Tein joku päivä ihanaa linssikeittoa.
Mä haluaisin monia asioita. Haluaisin olla värikkäämpi. Meikata vähän paremmin. Olla pikkuisen pienempi. Värjätä hiukseni. Osata taas soittaa nokkahuilua ja huuliharppua. Laulaa ilman pelkoa siitä, että naapurit kuulee läpi seinien. Takaisin kouluun, vaikka koin siellä elämäni kamalimmat vuodet. Ne teki musta vahvan. Haluaisin voida pukeutua sukkahousuihin ilman jäätymiskuolemaa, ja hypätä vaahteranlehtikasaan. Olla koko päivän vaahtokylvyssä, ilman että vesi jäähtyy ja kuplat puhkeaa. Oon kohta 20. Se pelottaa.

torstai 26. syyskuuta 2013

Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan.

Se poltti aina vihreää tupakkaa.
l&m.
Se nauroi kuin pikkutyttö.
Muutaman kerran, ne muutamat täydellisen yhteisymmärryksen hetket,
me naurettiin yhdessä
niin kuin vaan kaks samasta asiasta pitävää naista voi nauraa.

 


Se nauru tulee kaikumaan mun korvissa varmaan ikuisesti.


Muutamat kenkärakkaudet. Sain Maddylta omenanmakuisen sähkötupakan jota polttelen kädet täristen. Mun megakynnet on eripituisia ja kynsilakka lohkeillutta, mutta just nyt en jaksa välittää. Yritin tänään värinpoistoa. Se ei vaalentanut mun tukkaa hitustakaan. Alan olla reklamaatioiden ammattilainen.  Myykää mut poistohinnalla.


Lehdet puun kuin tulessa
Syyskuun tuulessa
Syksyksi vaihtuu kesä
Nopeasti haihtuu elämä



On helppo tarttuu kiinni ja kohta päästää menemään.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Mietin olenko mä sairain kaikista, vai se joka eniten hahmottaa

Olin yllättynyt että lopulta pääsin Tampereelle asti. 20h. Heräsin niin jumalattomaan kipuun, että kelasin hetken missä olen. "Sä sammuit aika söpösti". Koin välikuoleman asemalla, juoksin kesken lipunoston pihalle tyhjentämään vatsahapot. Suurimmilta osin nenän kautta, se sattui. Kivusta viis. Hampaanjälkiä. Ohimoon tumpatut kaks röökiä. Onneksi ei ollut oma ohimo. Tämänkin saa kuulostamaan halutessaan niin sairaalta, vaikka oikeasti meillä oli ilmeisesti kaikilla kovin hauskaa. Kohtuus on veteen piirretty viiva.



Mulla oli mielessä vaikka mitä, mutta jääköön tämä tähän.
Täällä on satanut, mutta mulla on tupsukarvapörrövillaneule.
Se pelastaa kaiken.



Kokeillaan, katsotaan
Kai jotain vielä uskalletaan
Muutetaan maailmaa
Ennen kuin se katoaa


~ Olavi Uusivirta


torstai 19. syyskuuta 2013

Miss Glossy - hiuskilpailu



Miss Glossy - profiiliini

Rehellisesti never heard Miss Glossy -kilpailusta, mutta koska moni selittää mun hiuksista, laitoin huvikseni tuonne profiilin. Saa käydä tykkäilemässä, vaikken ehkä L'Orealin kaipaamaa luonnollisuutta lävistyksineni edustakaan. Olis myös voimassa Blistexin huulimallikilpailu, sinne vaan kaikki pusuhuulet. Mistä näitä sikiää.

Ollaanko nyt vai sitten vasta kun jokin on jotenkin muuttunut





Joskus on mietittävä valintoja. Mä en ole hyvä siinä. Haluaisin ristiriitaisesti kaiken säilyvän ennallaan, ja toisaalta kaiken muuttuvan ihan täysin. Jotain elämäniloisia Oulukuvia. Osa Tn ottamia. Käytä asetuksia, nainen. Mä rakastan merta. Ainolan puistoa, öitä Kiikelissä, Hevimestan euroja, Torinrantaa, Rotuaarilla vastaan tulevia tuttuja, sekoittuvaa menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Kissankarvoilla kuorrutettuja vaatteita. Mä halaisin sua, mutta oon allerginen. Nenätervehdystä. Haluaisin tietää, oliko mikään siitä totta. Sitä miten kuljetaan laukku olalla eikä tiedetä missä ensi yö nukutaan. Ihan kuin oisin jo puhunut tästä. Ei se kai haittaa, elän jossain huumassa. Sitä miten kaikki vaan tapahtuu. Ilmapallo irokeesissa, hetken kiinni puussa. Voitko tehdä muuta kuin hymyillä läpi kyynelten. Hymyilen muistikuvalle. Unelmien sielunmessu. Kaikki on ihan älyvapaata, ja joskus niin kuuluukin olla. En muista mitä oon julkaissut, mitä piti julkaista tai mistä piti olla hiljaa. Äidinkielentunneilla opetettiin vuosia sitten, että kolmiosainen listaus on tehokas. Intuitioni käy ylikierroksilla. Laitoin sokeripalan kahvinporojen sekaan. Kahvistani tuli täydellinen tähän oloon. Viikonloppuna neljällä eurolla Tampereelle, mulle luvattiin helvetin isoja irtiottoja.


Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sinä sukelsit sameisiin vesiin, sinä nousit taas pyörteisiin tuulien

Se eteenpäin työntää,älä siis pelkää
Mutta muista, että meillä oli hetkemme




Joskus täytyy kokea ihan helvetisti liikaa kipua, että voi kokea maailman kauneuden. Myönnän, Oulussa karkasi käsistä. Tapasin upeita ihmisiä. Ilman suunnitelmaa on vain vapaus tehdä mitä ikinä haluaa. Kolme yötä kahdeksasta lattioilla. Eri lattioilla. Tarantella. Kyyneliä, ehkä vähän tunteita. Positiivisia tunteita. Hämmentäviä tunteita. Torimyyjät kaappasivat mut. En oikeasti päässyt pois teltasta, mutta sain paljon koruja heiltä. Lahjuksia. Mitä. Lopulta Elina pääsi seurakseni ja selvisimme tilanteesta. En muista varmaan puoliakaan. Kuinka paljon sä voit nähdä viikossa? Aivan liikaa. Loppuvaiheessa en jaksanut enää välittää, en muista liikkuneeni koskaan yhtä tavallisessa lookissa. Meikeistä viis, hiukset ylhäällä nutturalla, tavisvaatteet. Rock saapui silti luokse. On kai elämänasenteesta kiinni mitä eteen tulee. Muistin lauseen vuosien takaa. "Älä riko ittees, Romeo." Mä en osaa enää oikein kirjoittaa, elän tajunnanvirrasta, muistoista, unelmista. Elän vapaudesta ja vankeudesta liian epätasapainoisessa vaa'assa, kaipuusta johonkin, en vain tiedä minne.
"Mä en päästä sua menemään".

Huuda tyttö tää maa sun on
se päästä päähän ajetaan
Mä tahdon nähdä kaiken
ja jokaista rakastaa

En uskalla luottaa mihinkään.

Lähdin kuin varas, säikähdin viimein


Säläpostaus ennen kuin saan pääni toimimaan. Äiti ja Kari toi tuliaisiksi sukkahousuja ja laukun. Olin 8 yötä Oulussa. En tiedä mitä sieltä edes voi kertoa. Liikaa. Liian vähän. Yritän kirjoittaa yön aikana kunnolla, vapaudenkaipuu ajaa mut hulluuteen.