lauantai 18. toukokuuta 2013

Kerran kesässä sen käsittää, vois vaikka tyynten vetten päällä kävellä




Heviminä. Auringonpolttamia, vankilamies, roskisprinssi. Mulla on jo nyt ikävä takaisin, 10 yötä on pitkä mutta toisaalta lyhyt aika. Kauhean paljon uusia tuttuja. Yö ulkona, silloin mä kirosin maailmaa. Oli ihanaa kävellä Rotuaarilla, kun aina joku moikkasi tai halasi. Matkaan tarttui vaatteita erilaisilla tarinoilla. En ois halunnut lähteä. Pakko sopeutua taas vastuuseen, töihin ja kodinhoitoon. En mä kauaa pysy aloillani. "Nyt et vittu ryhdy mikskää prinssiks hei." "Mä nimeen sut mun puhelimeen tyttörukaks." Surullisten kohtaloiden kaupunki, Mä kirjotin tosi paljon. Istun junassa ja täällä on vaikee hengittää kuumuuden takia. Aamulla halasin ja kiitin. Ja heti ovesta päästyäni itkin. Sillalla mietin onko meri kylmä.

Asfaltti polttaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Say something!