keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Silmät kii katsotaan pystyykö tuuleen nojaamaan



Eikä pitänyt tietää

Mitä huomenna
Mitä ylihuomenna


Kun kadut oli meidän
Minä olin pennitön rahamies
Ja ne mustat lasit silmillä
Sateessa
Oli nuoruus

Aina kun kutsuttiin
Minä tulin
Kun pallo heitettiin
Minä menin hakemaan

Ja jos joku rotukatti
Tuli siihen naukumaan
Halusin aina tietää
Mitähän se piilottelee
Kellarissaan

Halusin olla vapaa
Mutta en halunnut yksin olla


23. - 27.3. Paljon keskusteluja, vaatekriisejä, kalliit kitarankielet. Naurukohtauksia, lähes tunnin mittainen puhelu. Kilometrien mittaisia kävelyjä, vieraita ihmisiä. Kahviloita. Liian monta tuntia Rotuaarilla kirjoittamassa elämäntarinaa. Kevätaurinko ja kirppiksen rakkauskengät. Herrasmiehiä. Rankkoja juoksulenkkejä, kun kaikki tutut oli aina ihan eri suunnissa. Puheluita joista en kuullut lähes mitään. Kaksi viimeistä päivää muutaman hedelmän voimin. Ja parin kaljan. Taparappion murusia. Se vapaus, kun et tunne ketään, sulta ei odoteta mitään, voit tehdä mitä vain. Tylsiä kuvia, mutta muistan jokaisesta paikasta jonkun yksityiskohdan. Stockan vessat. Jäin musiikkikoukkuun. Olavi Uusivirtaa ja Haloo Helsinkiä. Ei mulla oo kauheasti sanottavaa matkoistani. Poikkesin Tampereen ja Seinäjoen kautta. Saisin vielä yhden postauksen aikaan Emilian antamista ihanista vaatteista ja kirppislöydöistä. En vain tiedä ehdinkö postaamaan, kohta lähden töihin ja netti lähtee käytöstäni ainakin päiviksi, ellei viikoiksi. Summerin sarjan kuvaukset alkaa ensi viikolla, sinne siis suuntani vie.







Ilta oli viiniä
Ja aamuyöllä apeena
Ja se kusentuoksu
Porttikäytävissä
Oli nuoruus

Ei se ole se huimaus
Jota tunsit leijaillessasi
Kaupungin halki
Vappuaattona huusit:
Uusi sukupolvi tulee!
Eikä ne sanat jotka
Takertuivat kurkkuun
Kun roikuit ihmisissä ja
Haaveissa niin kuin
Juoppo pullossa

Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan
Sillä ihmisillä on tapana kadota ilmaan

Eilen vielä villi lapsi
Tänään oot jo aikuinen
Ja se sumuinen yö siinä välissä
Oli nuoruus



Kerrankin oli paljon aikaa itselleen. Käytiin Emilian kanssa kaakaoilla. Ja näin muita ystäviäni. Päivät tuntui lyhyiltä, vaikka kaikki mun ystävät oli koulussa ja hengailin yksin pitkin Oulun katuja. Kävin uimassa. Ja ihanalla kirpputorilla. Tutkin musiikkiliikkeitä, istuin kahviloissa tuntikausia ja valokuvasin paikkoja joissa ehdin käydä. Riihimäellä en käy ikinä kahviloissa. Enkä kävelyillä. En myöskään tapaa kaduilla tuttuja saati matkusta bussilla. Pisti ajattelemaan, että mitä mä oikein teen täällä. En oo Riihimäellä onnellinen. Ainoa mistä välitän, on henkilökohtaisen avustajan työni. Kohta kaikki ystävätkin lähtee täältä yliopistoihin Tampereelle, pohjoiseen, Helsinkiin, Jyväskylään. Oiskohan munkin aika vaihtaa maisemaa. Elämä, älä karkaa.









Käytiin Snookerissa päiväkaljalla, koska happy hour. Aurinko paistoi niin lämpimästi. Lähdin tapaamaan Makea, ja päädyttiin tuplakahville johonkin irkkupubiin. Arvostan herrasmieskäytöstä. Sitä miten mulle tarjottiin kahvia ja tupakkaa. Ja matkalaukkujen kantamisessa autettiin. Matkustin varmaan kakskytä kertaa bussilla.









Ennen mun Ouluun ja Elinan Kajaaniin suuntaamista, käytiin Elokuun keikalla Pressassa. Paluu muistoissa parin vuoden taakse, kun aina oli nimet listoilla. Niin nytkin. Musiikkivideohengaamisen edut. Narikkamies nauratti meitä kysymällä tuleeko loppu muuttokuorma perässä. Mä annoin sille rotsini. Hetken päästä pyysin rotsia takaisin saadakseni taskusta 50 senttiä. Sitten aloin kaivamaan viisisenttisiä, ja maksoin narikkamaksuni niillä. "Et sitten yhtään pienempää löytäny?" Sori, sait just mun viimeiset ja ainoat kolikot. Ja vähän tekemistä niitä laskiessasi. Tyhjin taskuin on hyvä lähteä matkaan. 








Tai mun sydämeni jättää mut tähän.

3 kommenttia:

Say something!