torstai 3. tammikuuta 2013

Mitä pojat puhuu tytöistä kun tytöt ei oo paikalla

Rakastaa ja vihata hämmentävää elämää niin paljon.


Onko se painokelpoista, tai laulun arvoista?


Kirsi, Aaron ja Pepe lähti äsken. Mulla on hiuksissani värinpoisto ja pöydällä hopeaa. Kuulen vielä Aaronin äänen korvissani. Rakas pieni kultanuppu, mulle varmaan rakkain maailmassa.Sanoin Aaronille etten välttämättä ole paras täti, mutta yritän olla niin hyvä kuin kykenen. Pieniä suklaisia sormenjälkiä housuissani. Aaron vastasi, että "Emmi-täti, sylkkyyn!". Otin pikkuisen syliin ja halasin lujaa.

Varasin tatuointiajan. Sain uudenvuoden suudelman, tyylikkäästi 2 minuuttia myöhässä.  Huomenna menen kutsuvierasnäytökseen ja jatkoille kauhubileisiin, haluan laittautua nätisti gaala-asuun. Työhöntulotarkastus ja töitä varattu, kyllä mä vielä tsemppaan.















Kuinka kauan voi elää vietellen tyttöjeniltoja viinien ja mansikkakossun kanssa. Joskus tuntuu että ajan pyörteet kiskoo meidät mukanaan. Kohta laivalle, historia toistaa itseään kahden vuoden takaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Say something!