maanantai 16. heinäkuuta 2012

Rockin' Helsinki 7.6.

Jepaa. Eli jo aikoja sitten oli Rockin' Helsinki tapahtuma, jossa kolme huippubändiä: Crashdïët, Hardcore Superstar ja kauan venattu Mötley Crüe. Liput oli tottakai hankittu jo ennen niiden virallista myyntiintulopäivää aikoja sitten. Aamu alkoi ihan helvetin hienosti, kauheessa kiireessä hyppäsin pyörän selkään ja lähdin asemaa kohti. Valitettavasti tuli vähän pihalta peruuttavaa autoa, laukun hihnaa, muovikassia ja puskaa. Lensin kierien ja käsillä päätä suojaten suoraan asfalttiin, mistä matka jatkui kuperkeikalla puskaan. Kun lopulta uskalsin avata silmäni ja tsekkailla vahingot, huomasin että asfaltti ja pyörä on veressä, toinen polvi kokonaan auki, housut riekaleina, kämmenissä pikkukiviä ja rotsin läpi tuntui nirhaumia. Pyörä oli vääntyny osumassa ihan ajokelvottomaks. Lähdin raahautumaan yhdellä jalalla linkaten kohti kotia, ja samalla soittelen ihmisille et nyt tuli vähän hidastusta matkaan. Onneks Ellun äiti lähti hakemaan muakin. Kiire tuli, heitin nopeesti desinfiointiainetta ja laastaria ja nappasin kasan särkylääkkeitä. Jalasta tulikin parin viikon riesa, jouduin jälkeenpäin ravaamaan lääkäreillä, käyttämään tukisidettä ja edelleen särkee ja naksahtelee. Arvet ei lähe varmaan koskaan kokonaan.

Eipä siinä, tuli pitkästä aikaa elävä olo ku kunnolla sattuu. Mötleyn keikalla selvisin tuntien jonotuksesta ja onnistuin juoksemaan itseni eturiviin, seuraavina päivinä en pystynyt ees kävelemään. Muistan ikuisesti miltä tuntuu kun jalka ei taivu turvotuksen takia ollenkaan, risti-istunta oli niin kaukainen ajatus että melkein itketti. Tuskavalituksesta ehkä ite keikkaan, tutustuin pariin mukavaan tyyppiin, näin tuttuja ja selvisin vihdoin ilman pyörtymisiä ja trombeja Mötleyn keikasta. Teki pahaa katsoa, kun neljä (vai viisi) mun tuttua kannettiin yleisöstä pois. Osa itki. Keikat oli mahtavia, en vaan meinaa muistaa mitään kivun ja euforian keskeltä.

Jatkobileissä oli kivasti tuttuja ja esiintyjäbändien jäseniä.
Oli hetken mielijohde napata liput sinnekin. <3


Koska mun postaukset on ajastaan jäljessä ikuisuuden, en jaksa karsia kuvia vaan heitän tähän kaikki mitä luonnokseen on aikanaan ajautunut, sorry !



















































Jalka oli vielä huomattavasti kauniimpi kun kaiken veren alta paljastui syvä haava, turvotus teki koko polven muodottomaksi ja mustelmat ilmaantui <3




Kiitos kaikille nähdyille sekä uusille kavereille.





perjantai 6. heinäkuuta 2012

Maailma matkaa radallaan


Piiri pieni pyörii.
Kaikki puhuu ristiin enkä tiedä mihin uskoisin.
Tai sitten en vaan usko enää mihinkään, ehkä niin olisi helpointa.


Edelleen Provinssipostaus ja Riihimäki Rock postaus ja miljoona muuta tekemättä. Tänään olin lehtihaastattelussa.

Yks kaunis päivä ajoin mönkijällä ekaa kertaa, ja nauroin pitkästä aikaa niin että vedet valui silmistä.


Hankittiin Nancyn kanssa kivat kengät.






Ja mä oon taas vaihteeksi ihan sekaisin ajatusteni kanssa.