Tragic Gunns @ Havukoski

Tästäkin keikasta on jo aikaa , 17.3. . Kiitos Alex, Jenny, Jasmin ja bändi ! Jennyn ja Jasminin bongasin Keravan asemalla, Alex tarttui matkaan Havukoskella. Ovimies oli omalaatuinen: "Onkos tullut nautittua?" "Ei." "...Kohtahan se nähdään!" sitten alkoi kauhea syyllistäminen: "Jännittääkö?!" "...No ei." Jos olisin juonut niin myöntäisin sen.

"Mikä teiän bändin nimi on?"
"Me ollaan Jorma Kalevi Uotilat!"
Jopas oli jätkillä hauskaa, teki mieli kirjottaa paperille jotain tyyliin "Hyvä Jorma Kalevi Uotilat!" , oispahan hymy hyytynyt. Myöhemmin sain kuulla että bändin nimi on vaihtunut useasti, ja ilmeisesti keikkahetkellä heillä ei ollut virallista nimeä. Jenny ja Jasmin lähtivät keikalta vähän aiemmin, me jäätiin vielä fanittamaan vikaa bändiä Alexin kanssa.
Keikan loputtua kohti Havukosken asemaa, josta jatkoin yksinäni Keravalle. Keravan asemalla puolestaan jouduin venailemaan junaa kylmässä puolisen tuntia. Ahdisti tosi paljon, kun asemilla ei siihen aikaan enää ollut pahemmin ihmisiä. Kohtasin kuitenkin mielenkiintoisen punapäisen punkkariemopojan, josta mielelläni kuulisin lisää. Katseltiin toisiamme jonkun aikaa, näytti että kumpikin ois halunnut alkaa puhumaan jotain, mutta lopulta kumpikaan ei tehnyt aloitetta. Pojalla oli turkoosit/siniset matalavartiset tennarit ja lyhyt kirkkaanpunainen tukka, jos joku tietää hataria tuntomerkkejä vastaavan tyypin niin oisin kiitollinen yhteydenotosta.
En tiedä miksi, mutta välillä tulee jälkikäteen sellaisia "me tavataan vielä"-fiiliksiä.

Tosiaan, lopulta juna saapui Keravalle ja matka jatkui kohti Riihimäkeä tutussa seurassa, lipunmyyntivaunusta bongaa hyvin usein keikkojen jälkeen tuttuja.

En ymmärrä miten onnistuin istumaan noin leveän näköisesti, näytän mursulta. Muutenkin suoraan koulusta = hiukset, meikki, vaatteet laatukamaa.

"Jorma Kalevi Uotilat"

Sain tekstarin että TGn keikalla on jotain spesiaalia tiedossa: Late (Lany London) pitkästä aikaa messissä tuuraamassa Nickeytä !

En jaksa enää edes muistaa kuinka mones Traagisten Aseiden keikka, olisikohan 16 ?

It seems like forever and a day

Couple of pictures.

Voisin sanoa että on ollut liikaa menoa, mutta toisaalta kaikki on ollut niin tajuttoman siistiä että so.

Tulevissa postauksissa Tavastian Backstagelta jutskaa, Michael Monroe Bandin keikka x 2, ostoksia ja kaikkea jännää, vielä kun saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja ladattua kuvat koneelle.

Koeviikkokin alkaisi, mutta musiikki tuntuu vievän voiton.

^ Mun huoneessani vallitsee hallittu kaaos: vaatteet, korut, meikit, kitarat yms. hienosti levällään, julistekin näyttää tipahtavan seinältä. Onneksi tässä kuvassa näkyy vain vähän sänkyä.

Nyt voisi olla myös tunnustuksen aika. Mun huoneen seinistä on varmasti 90% julisteiden peitossa, mutta joistain kohdista julisteiden alta näkyy HEVOSTAPETIT. Miksikö, no tietysti siksi että Emmi 5v. halusi aikanaan heppoja seinille, eikä kukaan ole tapetteja sen jälkeen uusinut.

Eipä siinä mitään, hevoset on mahtavia, mua ei varsinaisesti häiritse mutta jotkut kummastelee.

Rintsikat H&M, a´ 3,95€

Aurinkolasit myös H&M , 5,95€

Kuvistyö, vaihtoehdot oli tehdä joko kolmen ruudun sarjakuva aiheesta "facebookissa tapahtuu" tai osallistua karikatyyrikilpailuun suomalaisen julkkiksen kuvalla. Söhräsin tunnilla muka Michael Monroeta esittävän epämuodostuneen karikatyyrin, uskallan epäillä kuviksen numeron laskevan tässä jaksossa.

Alla myös kuva Hong Kongista (siis siitä kaupasta) ostamastani magneettiliitutaulusta.

Se toi niin mieleen Sidin & Nancyn, että oli pakko saada, vaikka noi London- kirjaimet rapisikin pois heti kun taulun avasi muoveistaan.

Hintaa taisi olla 9,95€.

Magneetit tulivat liitutaulun mukana, sydänmagneetin ja postikortin olen saanut Elinalta.

DCB Popcorn Girl Official Music Video Shooting

Maanantaina lähdin koulusta pari tuntia etuajassa, sillä oltiin Ellun kanssa napattu paikat Damian Cullen Bandin musiikkivideolta. Suunta kohti Helsinkiä miljoonannen kerran, Bar Bäkkärin oville ja puhelua Misty Fingezille että päästäis sisään. Puhelimeen vastasi englanniksi Katrina. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, vessoihin ei saanut valoja eikä vettäkään tullut, joten toikkaroitiin Bäkkärin miestenvessassa pilkkopimeässä käsikopelolla eteenpäin. Kokemuksia. Kuvaukset hoituivat täysin kaksikielisesti johtuen Damianin sekä osan kuvausryhmästä kielitaidosta, kokemus oli aivan mahtava.

Pari mummoa meidän takana asemalla keskustelivat kiivaasti, kunnes puhe keskeytyi paheksuvaan:
"..........SELLAISIA tyttöjä !!!!"

...niin millaisia, muori on hyvä ja täsmentää hieman.

"have you ever tried pole dancing? You look like a pole dancers ! There's a pole, I would like to see some ..."
yms. , meininkiä yllin kyllin.
Muutamaan kertaan piti oikein varmistella, kuultiinko joitakin asioita ihan oikein, koska osa kommenteista oli sen verran häröjä.

"Have you got any strong cigarettes?"

"what?"

"strong cigarettes?"

Joku kun kuuli toistuvasti LONG cigarettes, naurut.

"hei tytsykät heittäkää tupakka."

"...Loppuks omat?"

"Joo. Tossa eilen. Vähän aikaa sitten. Joskus."

Kuvausten jälkeen olin oluessa, savussa ja huulipunassa, koska vähän yllättäen Mr. D. suuteli sekä mua että Elinaa erään kuvattavan kohtauksen bailailuissa. Miten Elinan huulipunat aina lopulta päätyy mulle, vaikkei me kaksi olla fyysisessä kontaktissa keskenämme? On se kumma juttu.
Mistyn sivukommentti, ( suomeksi huom. , kenties ettei D kuulisi piikkiä?)

"Spaikku hyödyntää tilaisuuden pussailla tyttöjen kanssa."
Kukapa ei ;)



DIE HARD GROUPIES,
as the cameraman said.



Videosta lisää kun se julkaistaan.


Kuvat © Rane Jetti

P.s. Bar Bäkkärissä on juoma nimeltä Groupie/Bändäri.
Mieleen jäi myös, että juoma Michael Monroe on appelsiinituoremehu jäillä, Ville Valo puolestaan iso cokis jäillä.

Asemalla kun juostiin kiireessä junaan, kuvausvaatteet edelleen päällä:
Tuntematon nainen Elinalle:
"Wouu, GO TYTTÖ GO GO!"
Tismalleen samaan aikaan tuntematon mies mulle:
"Wouu! Wouu!"
Minä:
"VITTU JÄTKÄ TURPA KIINNI"

Puolimatkassa joka paikkaan

Sunnuntaina käväisin Harwall Areenalla Alexin seurana, ettei sen tarvinnut ihan koko aikaa yksin jonottaa My Chemical Romancen keikalle. Osa jonottajista oli vähän myrtsinä kun loikin Alexin luokse eteen, mutta pyrin kyllä toitottamaan matkalla että mulla ei ole lippua keikalle, en oo viemässä paikkojanne joten don't worry. Kuskasin mukanani Alexille huovan sekä evästä, ja nappasin sitten lähtiessäni kaiken ylimääräisen tavaran mukaani, ettei sen tarvinnut menettää jonottamaansa paikkaa narikan takia.
Samalla tuli nähtyä jonottajien joukossa Mimma ja muutama muu tuttu. <3

Jostain syystä en yllättynyt laisinkaan, kun junassa eteeni istahti kummallinen mies. Puvunhousut, kuviollinen fleecehuppari, tuulitakki. Tämä vaatetuksestaan huolimatta älykkään näköinen mies kantoi kenkiä käsissään ja käveli likaisin, haisevin paljain jaloin pitkin junaa, penkoen samalla roskikset ja napaten mukaansa lehdet ja pullot. Istuttuaan hetken mun edessä, alkoi mies irrotella lehdistä kulmia, ja kirjoitella niihin yksittäisiä sanoja ja lauseita, samalla mua vilkuillen. yritin olla reagoimatta, mutta haisevat jalat viereisellä penkillä aiheutti nyrpistelyä. Lopulta mies kysyy "Luetko Aku Ankkaa?" "Itse asiassa en." "Harmi, olisin niin tahtonut antaa sen sulle, ilmaiseksi."

OK.

Tämän miehen lähdettyä viereen istui kaksi mahtavaa naista Turun seudulta. Ne oli ihan kuin mä ja Elina, uskomatonta. Naiset puhuivat taukoamatta, nauroivat, pohtivat elämää ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Kyllä seikkailijaluonne toisen tunnistaa. Heillä oli mahtavat jutut ja tulevaisuudensuunnitelmat, vaihdettiin pari sanaa siinä istuskellessamme.

Upeus, siellä oli kylmää, märkää ja inhottavaa.
...mutta kuitenkin ihan mahtavaa.

Taas on tullut muutamia uusia lukijoita, kiitos teille !
Musta olis ihanaa, että jaksaisitte kommentoida tänne välillä jotain, ehdotella postausideoita ja kertoa vaikka kuulumisianne jos ei muuta <3

Hei älä välitä mun maineesta

Junalla Helsinkiin, nokat kohti Nosturia ja Michael Monroen bändin Street Team - tapaamista kera Elinan, sikäli kuin jotakuta yllätti.

Jouduin tapaamista edeltävänä päivänä soittelemaan Miken managerille ja sen jälkeen Street Teamin vetäjälle että saatiin nimemme listoille, sillä meidän ilmoittautumissähköpostit eivät olleet ehtineet alkuperäiseen listaan.

Loikittiin yli lätäköiden, totean "hmm, toi mies näyttää vähän Nikki Sixxiltä." Katsotaan, mille jätkät nauraa, käännytään, ja kappas vain, Mike kävelee aivan meidän takana. Jätkät joita ei tunnistettu aurinkolasien ja huppujen takaa olivat Sami Yaffa, Steve Conte, Karl Rockfist sekä Ginger.

Hupsista.

V.I.P.

Kun mä puhuin Michael Monroelle, Sami Yaffalle, Steve Contelle (mm. New York Dolls !) , Gingerille (The Wildhearts) sekä Karlille, musta tuntu että nyt ollaan niin back to eighties.

Steve flirttaili ihan häpeämättömästi, mutta se oli aika hauska jätkä.

Kun otettiin yhteiskuvia, Steve tuli sanomaan "I wanna hug you!" ja olin ihan hämilläni. Lisäksi herra iski mulle ja Elinalle silmää äänitehosteen kera, ja Sami Yaffa totesi yhteiskuvaa otettaessa Mikelle "go-go lady!" ja tyypit repes nauruun.

"go-go lady!"

Steve Conte:

"What's your name? Amy? U know ei em wai?"

"No no, it's like ii em em ai"

"Oh well I say you are Emmy!"

Mun kortissa lukee mm. "Moi Emmi! <3 Love, Michael Monroe" sekä " <3 To Emmy - Steve Conte"

Lisäksi tehtiin kaikenlaista; hengailtiin, tehtiin ryhmäjuttuja, tilasin ihanan  Michael Monroe-topin -15% alennuksella, tutustuttiin ihmisiin ja soitettiinpa meille pari biisiäkin.

Saatiin mukaamme kangaskassit joissa oli suuri juliste sekä kasa kortteja ja tarroja:

Joskus tuntuu että ajan pyörteet kiskoo meidät mukanaan.

Rakastuin kattokruunuun.