maanantai 29. marraskuuta 2010

Olenpas laiminlyönyt postailun taas ihan huolella. Löytyy kuitenkin aika hyvä peruste, nimittäin koeviikko. Enää on onneksi englanninkoe, joten eiköhän tästä taas selvitä hengissä. Torstaina siirryn taas lukiolta takaisin hotelli- ja ravintola-alan opintoihini, mikä kylläkin jännittää ihan hirveästi koska oon ollut sieltä sen puoli vuotta poissa. Pikkasen jälkeenjäänyt fiilis.


Ihan ensin, kertokaa ihmiset rakkaat että näytänkö mä muka äidiltäni ? Kuulen nimittäin sitä tosi usein, viimeksi lauantaina , ja alkaa pikkuhiljaa turhauttaa koska mä näen meissä HYVIN VÄHÄN yhdennäköisyyttä. Äitistä oli vaikea löytää kuvia (ja vielä vaikeempi edes jotenkuten onnistuneita kuvia), vasemman- ja oikeanpuoleiset on vanhoja, vuodelta -95.




Viime keskiviikkona kävin taas Elinan ja Alexin kanssa Tragic Gunnsien keikalla, tällä kertaa Helsingin Arabiassa. Oli taas aikamoista sekoilua se perille löytäminen, hypättiin ratikastakin väärässä paikassa.
Kuvia en viitsi keikasta laittaa, kun noita TG kuvia täällä on jo ihan riittävästi, ehkä vaihteeksi kirjoittelen muustakin !

En yleensä koskaan pidä pipoja, mutta nää pakkaslukemat kyllä jo vaatii sen. Ylpeys ei kuitenkaan antanut lähteä keikalle talvitakissa, joten nahkatakilla mentiin. Onneks sen alla oli huppari.



Lauantaina sukujuhlien lisäksi kävin ex tempore Koop Arposen akustisella keikalla Riihimäen kauppakeskus Atomissa. Porukkaa oli yllättävän paljon paikalla, mutta livahdin silti yhteiskuvaan ja hakemaan nimmarin.
Niin mikä bändäri.Olin positiivisesti yllättynyt, en yleensä kuuntele Koopin tyylistä musiikkia, mutta sen ääni kyllä kieltämättä on upea. Varsinkin joululaulutulkinnat meinas jopa herkistää mut.
Lisäksi hänellä oli mukanaan kaksi jotain ystäväänsä, Lontoosta ja Manchesterista. Nämä ystävämiehet sitten soittelivat kitaroita ja lauloivat taustalaulut, ja komealta kuulosti.

Tein kyllä samaisella reissulla päivän hyvät työt: annoin nimmaripaperia eräälle naiselle ja tämän pojalle, luovutin paikkani liikuntarajoitteiselle henkilölle ja päästin pikkutyttösiä eteeni nimmarijonossa.
Ystävällisyys kun ei maksa mitään.
Tuli itsellekin tosi hyvä olo, kun näki ihmisten vilpittömän kiitolliset ja hymyilevät kasvot <3

Ei sitten YHTÄÄN tahrainen peili meillä.
Mutta arvatkaa vaan hyödyttääkö peilejä täällä pyyhkiä, kun Joona 10v. on hetken päästä kavereineen niitä lääppimässä.

Lähdin siis akustiselle keikalle hiukset hyvin laitettuina:



... No, jostain kumman syystä yhteiskuvassa näytänkin siltä että olisin pilvessä, hiukset on ihan lässähtäneet ja huulipunasta jäljellä vaan rajaukset.
Hei kuka onkaan tuo hehkeä tapaus.






video



Uusimmassa Demissä on muuten mun kirjoittama levyarvio, ja lehden alussa olevat "Miksi, oi miksi?" sekä osa "On ihan jees..." on mun käsialaani myöskin.
Tammikuun lehteen pitäisi tulla juttu mun toimittajaharjoittelustani, ja todennäköisesti samalla julkaistaan myös toinen pieni lehtijuttu jonka kirjoitin.
Sain A-lehdiltä (Demi sekä Kauneus & Terveys joissa harjoittelin) oikein hyvän työtodistuksen, ja olen varma että siitä on hyötyä sitten joskus tulevaisuudessa.

Tapahtumamainostusta:


4.12. Riihimäellä Monari Gaala
 
naisille iltapuku/hame ja jätkille sitten puku. 7lk-17-vuotiaille suunnattu. Klo 18-22

4.12. Tragic Gunns Arkissa
Tapahtuma alkaa klo 18 ja paikalla on muitakin bändejä.

4.12. Ihan Nasta - minifestari Hämeenlinnassa
 
Sijainti oli muistaakseni Monitoimitalo Arxin Keinusali, 2€ hinta ja esiintymässä mm. Snow White's Poison Bite. Alkaa klo 18.30.



Suosittelen!
Tykkään, kun kaikki kivat tapahtumat on päällekkäin.
 

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Take me down to the Paradise City

Traagiset Aseet (Tragic Gunns) @ Steiner, parhaita hetkiä Elinan ja Alexin kanssa. Meidän piti kokeilla samalla reissulla katusoittajien uraa, feilattiin lahjakkaasti. Joskus vielä onnistutaan, ja ehkä katusoitolla saisi vähän matkakulujakin pienennettyä. Keikkapaikan löytäminen Pasilan asemalta ei meinannu onnistua sitten millään. Oli tulostetut ohjeet, kartta, valokuvattu kartta ja kysyttiin tietä varmaa kahdeltakymmeneltä ihmiseltä. Lopulta löydettiin Hannanportille asti, ja siihen jumiuduttiin. Kysäistiin tietä ainoalta näkyvillä olleelta mieheltä - tajuton tuuri: miehen kaveri oli taksikuski. HALLELUJAH. Olisi pitänyt kävellä vielä reilu kilometri metsän läpi, joten kylmyydestä hytisevät naiset hieman keskustelivat miesten kanssa ja hyppäsivät taksiin. Päästiin seuraavan ongelman eteen: niin mikäköhän se oikea osoite olikaan? Eipä auta, soitto Petelle ja pikainen varmistus. Eikä tullu edes kalliiksi.

Heti kun päästiin perille keikkapaikalle, maksettiin parin euron pääsymaksu, saatiin sisänpääsyn oikeuttavat tuherrukset käsiimme ja vallattiin unisex-wc. Laitettiin itsemme ihmisten näköisiksi ja sain kunnian putsata Elinan valkoisista housuista taksinovien aiheuttamaa tahraa. Saippua pelasti.





Ensin keikkakuvia, aluksi muutama Elinan BadAss Democracysta nappaama otos, sitten Tragic Gunnseja.
Pahoittelut siitä että TG kuvia on varmaan 50 tässä postauksessa, päätin radikaalisti heittää tähän lähes kaikki koska valikoiminen on liian rankkaa mun kärsivällisyydelle. Skipatkaa loppupostaukseen jos ette jaksa katsella !



























Tää viimeinen kuva on jotenki ihana, ilmeet rules. : D

Keikka fiilisteltiin eturivissä, niin kuin tapoihin kuuluu. Saatiin myös ilmaiseksi vanhat demot joista bändi yritti päästä eroon, ja tokihan ne kelpas. Lopuks vielä vähän hengailua ja yhteiskuvia, sitten ratikka nro 10 kohti Pasilan asemaa ja junaan. Oonko vaan vainoharhainen, vai katseliko varsinkin jotkut keski-ikäiset vähän virnuillen kun nahkatakkisten, pörröpäisten ja meikattujen tyyppien lauma parin kitaran kanssa kävelee vastaan.









Näissä kuvissa Johnny, Alex, Dave, Pete, Joni, Elina, minä ja Elina. Jasmine kuvasi. Kiitos kaikille <3


Riksun asemalla ei ollut taaskaan myöhäisillasta mikään auki, joten hytistiin Elinan kanssa ulkosalla. Yhtäkkiä meitä kohti tuli kaksi jätkää. Ne pysähty ihan meidän eteen, toinen naurahtaa ja kysyy "Terve, onks ne auki?". Vastataan yhteen ääneen "EI." "No niinpä tietysti." Jotenki typerä tilanne, sit ne jätkät vaan häipy naureskellen. Jos aseman ovet olisi auki, niin ei kai me siinä edessä seisoskeltais palelemassa. AGn kautta päädyttiin koteihimme. Valitettavasti en saanut nukuttua, kiitos Steinerin miksaajan, koska mun korvissa tinnitti ihan törkeästi. Tuntui siltä, kuin joku olisi viheltäny suoraan mun korviin mezzosopraanona tai jotain. Pikkasen teki kipeää.
Ihan lopullisen viimeiseksi pari keikalla kuvattua videota.


video video
video

perjantai 12. marraskuuta 2010

hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ok


Vaihteeksi voisin päivitellä vähän kuulumisia, nyt on kyllä ollut niin tylsä viikko ettei paljoa sanottavaa löydy. Paitsi että ikävöin. Paljon. Keskiviikkona käväisin hypärin aikana Hekalla ostamassa häivekorua, Tiia ja iskä (= tässä tapauksessa rahapussi) mukanani. Isukkihan taas kilahti että herranjumala minkä näköinen paikka ja varsinkin minkä näköinen mies ja käläkälä, johon vastasin että kyl mun silmille kelpaa.





Hmm mitäköhän muuta, oon ravaillut teattereissa tällä viikolla enemmän kuin ikinä. Keskiviikkona Kino Sammossa esitettiin Enkelit- niminen nuortennäytelmä, torstaina olin Hämeenlinnassa katsomassa Aku Hirviniemen Ilimari Jauhiaasen teräksisen takavyön, ja huomenna Riihimäen kaupunginteatterille tsiigailemaan Elling. Hämeenlinnassa löysin itseni hengailemasta yksinäni, joten ryhdyin piristäytymään: kuljeskelin pokkana pimeillä kaduilla ja lauloin. Ja valokuvasin. Ja silitin citysorsaa, lapaset kädessä toki etten saa mitään lintuinfluenssoja (1!11!!) siitä. Rankkaa on elämä.









Oon myös opetellut ahkerasti värien käyttöä pukeutumisessa.
Meinasin vahingossa lähteä teatteriin ilman meikkiä (kts. mustavalkokuva), kunnes aloin miettimään että jotain olennaista kyllä puuttuu.









Huomenna olisi myös Tampereen Vuoltsulla Vainajafest klo 18.30 - 23 , suosittelen !
Mut voi bongata todennäköisesti sieltä, joten jos ootte maisemissa niin nykäiskää hihasta.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Baby, baby if you can hold on

Pitkästä aikaa.

Tinja saapui meille viikonlopuksi, ja tulikin sitten tehtyä kaikenlaista. Perjantaina lähdettiin Helsinkiin shoppailemaan, löydettiin kivat keikkavaatteet Tragic Gunnsien Malmin keikalle. Ensin soitan Elinalle että hei, ei me tullakkaan keikalle. Hetken päästä: Moi, tota kyl me oltaiski tulossa! Menee taas hetki. "Hei...ei me nyt tullakaa ku mennäänki kotiin." Istutaan jo Riihimäelle menevässä junassa odottamassa sen lähtöä, kun päätetäänkin että nyt kyllä lähdetään sinne keikalle. En kehdannu enää soittaa Elinalle, joten saavuttiin Malmitalolle muutamien eksymisten kautta. Elinan ja Alexin ilmeet oli mahtavat, ja taisipa Elina kysäistä siinä että mitäs helvettiä nyt sitten. Jonkun aikaa höpöteltiin ja kateltiin jotain permanenttibändiä, ja Tragic Gunnsien aloittaessa siirryttiin lavan eteen. Yllätys oli suuri, kun uudeksi kitaristiksi paljastui henkilö, joka ollaan jo pariin otteeseen nähty. Meininki oli parempi kuin varmaan millään aiemmalla TGn keikalla, kiitos siitä!


Alex, Elina ja Tinja heittivät kengät pois keikan ajaksi, olis varmaan itsekin pitänyt, korkokengät kun tekee pidemmän päälle hiukan kipeää.
Kaksi ekaa keikkakuvaa Guild of Passionista Elinan ottamia.






















Keikan jälkeen suunnattiin Malmin asemalle, sieltä Pukinmäkeen ja kröhöm vähän muuallekin, kun suunnitelmat muuttui jatkuvasti. Oltiin järkeviä. Lopulta päästiin Riihimäelle asti, ja lähdettiin kävelemään käsikkäin kiertotietä pitkin AG:lle (Autogrilli) . Elina osti ranskikset, josta kaikki 4 sai osansa.



Graniitin aukion kautta lähdettiin etsimään vessaa, mutta eihän yöllä ollut auki kuin baarit. Daddy's Pubin ovella kysäisin että saammeko käyttää vessaa, poke totesi että vain asiakkaille. Tajusin about sekunnin sadasosan liian myöhään, että se jätkä ei ois tajunnu että me ollaan alaikäisiä. Hyvä minä. Kotona oltiin melko myöhään, mutta onneksi Elinan isä ystävällisesti kyyditsi meidät sen jälkeen, kun oltiin saatettu Alex asemalle.








Kuvissa taidokasta poseerausta, kaatuilua, kiipeilyä ja haikea katse Makuunin irtokarkkeihin.



Puhelu matkan varrelta:

Iskä: Missä sä oot?
Em: Täällä Helsingissä, Tinjan, Elinan ja Alexin kaa.
Iskä: VIELÄ?! Kuka Elina? Ja Alex on Elinan poikaystävä!
Em: ...se sama Elina josta on puhuttu vaikka kuinka monesti, se joka oli meidän autossa. Ja Alex on tyttö.
*muut nauraa taustalla*

Iskä varmasti uskoikin että Alex on tyttö. Ja oikeastaan ei kyllä oltu puhelun aikaan Helsingissä vaan jossain ihan muualla.

Mainitsenpa myös, että kun väsyneenä sanoin

"Mun silmät menee siksakkia"
Elina kuulee (taas) väärin: "sixpackia?" <3 Höpsö. :D

 Sopiva tilaisuus esitellä Onlyn mekko jonka ostin Helsingistä. Normaalihinta noin 40€, nyt parikymppiä.


Lauantaina oli vähän rauhallisempi meininki, käytiin papan haudalla ja mummua moikkaamassa Lopella. Luulin ensin, että mummu on kuollut tai jotain, koska se ei reagoinut mitenkään vaikka puhuin ihan sen vieressä, tuijotti vaan tyhjin silmin tvtä. Ja hetkeen se ei tunnistanut mua, vaan meinasi kätellä. Mutta halauksella sen ajatukset selkeni, onneksi. <3 Ja sit tulikin valivali septumista ja "oletpas sinä laihtunut!"-kommentit, mutta sellasia ne mummut taitaa olla. Illalla katseltiin vielä Tinjan kanssa vuokraamamme The Children - leffa sekä Bones.

Kiitos ihanasta viikonlopusta <3